Myyntimies kirjoittautui pitkän päivän päätteeksi erääseen motelliin yöksi. Koska majapaikka sijaitsi lähellä vilkasliikenteistä maantietä, ajatteli kaupparatsu vastaanotossa ottaa huoneen pihan puolelta toivoen siten voivansa nukkua kauempana liikenteen melusta.

- Iltaa, saanko huoneen pihan puolelta?

- Iltaa herra, se on mahdollista, mutta ette halua sitä.

- Hetkinen, miten niin en halua sitä?

- Katsokaas, laatoitamme parhaillaan pihaa, ja työtä tekee kaksi saksalaista muuraria. Nämä laatoittajat aloittavat työt aikaisin aamulla. Kuten ehkä tiedätte, saksalaiset ovat hyvin kohteliaita. Kun toinen heistä ojentaa laatan toiselle, sanoo hän: "Bitte schön." Toinen puolestaan ottaa laatan ja vastaa: "Danke schön." Olen melko varma, että heräätte kukonlaulun aikaan ettekä pidä siitä, kun kuulette ikkunanne takaa: "Bitte schön, danke schön, bitte schön, danke schön, bitte schön, danke schön,..."

Lauantaiaamu Pariisissa toisti edellisiä päiviä. Aurinko paistoi täydeltä terältä eikä pilvistä ollut tietoakaan. Sääennusteen mukaan lämpötila kaupungissa nousisi 27 asteeseen. Ennuste ei mennyt pieleen, sillä parhaimmillaan muutamien apteekkien ulkolämpömittarit osoittivat 28 astetta. Lähdimme jälleen porukalla kaupungille, mutta tällä kertaa otimme kaksi taksia päämääräämme erääseen museoon keskikaupungilla. Uber-kyyti oli verraten halpa, sillä vajaan neljän kilometrin matka vartissa maksoi noin 20 euroa, jonka jaoimme neljään pekkaan. Taksi oli kätevä tapa liikkua kaupungissa, jossa tosin joukkokulkuvälineetkin toimivat erinomaisesti, joskin huomattavasti hitaammin kuin henkilöauto.

Museokierroksen jälkeen ryhmämme shoppaili läheisessä rihkamakaupassa. Jatkoimme siitä jalan seuraavaan kohteeseen, mutta poikkesimme pian läheisen kahvilaan ja sen katetulle terassille. Pitkään en voinut terassilla istua, koska eräs nuori nainen päätti alkaa tupakoida viereisessä pöydässä. Se oli merkki minulle jatkaa matkaa. Päätin jälleen kävellä kaupungin läpi hotellille. Matkaa tulisi kertymään taas se nelisen kilometriä, mutta uskomattoman upea kevätsää suorastaan kutsui matkantekoon jalkaisin. Ihmiset olivat pukeutuneet kesävaatteisiin ja miksipä eivät olisikaan, sillä aurinko paahtoi kesäisiä hellelukemia. Kuljin kadun varjoista puolta samalla puikkelehtien väentungoksen läpi. Keväisessä Pariisissa oli jo näin huhtikuussa runsain mitoin turisteja.

Pääsin viimein takaisin hotellille alkuiltapäivästä. Suuntasin heti läheiseen ruokakauppaan ja ostin sieltä kevyttä syötävää lounaaksi. Edellisen illan mättö isäntiemme kanssa läheisessä ravintolassa oli yhä mielessä, eikä nälästä oikeastaan ollut vielä tietoakaan. Pari edellistä iltaa olivat venyneet melkein pikkutunneille, joten kuittasin univelkaa pikaisilla päivänokosilla. Mainio lauantaipäivä oli täynnä omaa ohjelmaa, ja kotiinpaluu oli edessä sunnuntaina. Seuraava aamu oli jälleen aikaisen herätyksen paikka. Bussinkuljettajamme Pascal saapui sovittuna aikana noutamaan ryhmämme hotellilta takaisin lentokentälle. Finnairin kone odotteli jo kentällä ja matkamme kohtia Helsinkiä saattoi alkaa. Tällä kertaa hyvä myötätuuli joudutti matkaamme niin, että lento kesti vain kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Olimme kotona reilusti etuajassa. Sää Suomessa olikin sitten jotain aivan muuta kuin Pariisin kevät. Seuraavalla viikolla Helsingissä satoi lunta oikein kunnolla ja peitti tienoot ainakin kymmenen sentin lumikerroksella.

Perjantaiaamuna oli aikainen herätys. Olin laittanut kellon soimaan seitsemältä, jotta ehdin maittavalle hotelliaamiaiselle. Päivän ohjelmassa oli nimittäin reilun kahden tunnin opastettu kiertoajelu kaupungilla omalla pikkubussillamme. Oppaaksi olimme saaneet erinomaisen Pariisin tuntijan Irmelin, joka kertomansa mukaan oli asunut Pariisissa jo viitisenkymmentä vuotta. Oppaamme olikin hyvin perillä kaupungista, ja saimme kuulla mielenkiintoisia yksityiskohtia sieltä täältä.

Kaupunkikierros päättyi Seine-joen rantaan. Seuraava ohjelmanumeromme oli kahden tunnin lounasristeily Pariisia halkovassa joessa. Kevät oli parhaimmillaan ja lämpötila sen kuin vain nousi tunti tunnilta. Laivassa oli miellyttävä ilmastointi ja herkullinen ruoka. Seinen vedenpinta sen sijaan oli noussut niin paljon, ettei laivamme mahtunut siltojen alta. Jouduimmekin kääntymään ja seilaamaan vastakkaiseen suuntaan kaupungista poispäin. Laivayhtiö pahoitteli sattunutta tilannetta, joskaan eihän asialle mitään voinut edes laivurikaan. Luonto oli päättänyt päästää hieman enemmän vettä joessa, joten meidän oli tyytyminen hieman karumpiin maisemiin matkan varrella. Laivayhtiö korvasi menetyksemme antamalla meille vapaalipun seuraavaan, tunnin kestoiseen risteilyyn. Ainakin oma päiväohjelmani oli jo sen verran täynnä, etten tullut käyttäneeksi tätä hienoa vastaantuloa.

Alkuiltapäivästä rantauduimme Eiffel-tornin läheisyyteen. Rannalta kukin ryhmästämme jatkoi omille teilleen. Päätin kävellä kaupungin läpi takaisin hotellille, koska ilma oli kuin morsian. Lämpötila oli noussut jo 24 asteeseen, ja aurinko paahtoi suoraan selkääni koko kävelymatkan ajan. Matkan pituus eli neljä kilometsiä ei ollut päätä huimaava. Sain taitettua sen vähän yli tunnissa, kun kävelin rauhallisesti. Nopeammin ei olisi kannattanut kulkea, sillä jo tämäkin paseeraus nosti hien pinnalle. Päästyäni lopulta hotelliin myöhemmin iltapäivällä otin heti suihkun ja vaihdoin hiostuneet vaatteet. Pariisin kevät oli oikeastaan jo kesä.